Markus 11 — Avoin Elävä uutinen (UT)

Jeesus ja hänen oppilaansa lähestyivät Jerusalemia Beetfagen ja Betanian kautta, Öljymäeltä. Jeesus lähetti kaksi oppilastaan edeltä. »Menkää tuohon kylään», hän sanoi heille, »ja kun tulette kylän laitaan, näette siellä kiinni sidotun aasinvarsan, jolla kukaan ei ole vielä ratsastanut. Päästäkää se irti ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, mitä teette, sanokaa vain: ’Herra tarvitsee sitä ja toimittaa sen pian takaisin.’» Miehet löysivätkin varsan kujalta, missä se oli sidottuna erään talon seinustalle. Kun he olivat irrottamassa sitä, lähistöllä seisoskelevat miehet huusivat: »Mitä te oikein teette – päästätte varsan irti?» Silloin he vastasivat, niin kuin Jeesus oli neuvonut, ja miehet antoivat heidän ottaa sen. He toivat varsan Jeesuksen luo. Oppilaat heittivät viittansa sen selkään, niin että Jeesus voisi ratsastaa sillä. Monet kansanjoukostakin levittivät vaatteita tielle hänen eteensä, toiset taas heittivät tielle reheviä oksia, joita olivat katkaisseet puista. Jeesus oli keskellä väkijoukkoa, ja kaikki hänen edellään ja jäljessään kulkevat huusivat: »Eläköön kuningas! Kunnia hänelle, jonka Jumala on lähettänyt! Menestys sille valtakunnalle, jonka hän tuo tullessaan, isämme Daavidin valtakunnalle! Auta meitä, sinä, joka olet taivaasta!» Näin hän saapui Jerusalemiin ja meni temppeliin. Hän katseli tarkasti kaikkea ja lähti sitten – oli jo ilta – Betaniaan yhdessä kahdentoista oppilaansa kanssa. Kun he seuraavana aamuna lähtivät Betaniasta, Jeesuksen oli nälkä. Hän huomasi lähellään täydessä lehdessä olevan viikunapuun; niinpä hän meni katsomaan, löytyisikö siitä hedelmiäkin. Mutta siinä oli pelkkiä lehtiä, sillä vielä ei ollut hedelmien kypsymisen aika. Silloin Jeesus sanoi puulle: »Sinä et koskaan enää kanna hedelmää!» Hänen oppilaansa kuulivat nämä sanat. Kun he tulivat takaisin Jerusalemiin, Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa sieltä ulos ostajia ja myyjiä. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien telineet ja esti ihmisiä kantamasta sisään lisää kauppatavaraa. Hän sanoi heille: »Raamatussa sanotaan: ’Minun temppelini on kaikkien kansojen rukoushuone’, mutta te olette tehneet siitä rosvoluolan.» Kun ylipapit ja muut juutalaisten hengelliset johtomiehet kuulivat, mitä hän oli tehnyt, he alkoivat suunnitella, kuinka parhaiten saisivat raivatuksi hänet pois tieltään. He näet pelkäsivät mellakoita, koska ihmiset olivat niin innoissaan hänen opetuksestaan. Illalla Jeesus ja hänen oppilaansa lähtivät kaupungista, niin kuin he tapasivat tehdä. Kun he seuraavana aamuna kulkivat Jeesuksen kiroaman viikunapuun ohi, he näkivät sen kuihtuneen juuria myöten. Silloin Pietari muisti, mitä Jeesus oli edellisenä päivänä sanonut puulle, ja hän huudahti: »Katso, opettaja, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuihtunut!» Silloin Jeesus sanoi oppilailleen: »Jos teillä vain olisi usko Jumalaan, niin vakuutan teille, että te voisitte sanoa tälle Öljymäelle: ’Kohoa ylös ja putoa mereen’, ja se tottelisi. Teiltä ei vaadita muuta kuin että todella uskotte. Voitte pyytää mitä tahansa, ja jos uskotte sen saaneenne, se on teidän. Mutta kun rukoilette, antakaa ensin anteeksi niille, joita vastaan kannatte kaunaa, niin myös teidän Isänne taivaassa antaa teille teidän syntinne anteeksi.» Näihin aikoihin he olivat jälleen saapuneet Jerusalemiin. Jeesuksen kävellessä temppelialueen halki ylipapit ja muut juutalaisten kansanjohtajat tulivat hänen luokseen ja tiukkasivat: »Mitä täällä tapahtuu? Kuka sinulle antoi valtuudet ajaa kauppiaat ulos?» Jeesus vastasi: »Sanon sen teille, jos vastaatte kysymykseeni. Mitä te sanotte Johannes Kastajasta: oliko hän Jumalan lähettämä vai ei? Vastatkaa minulle!» Miehet neuvottelivat keskenään. »Jos vastaamme, että hän oli Jumalan lähettämä, silloin Jeesus sanoo: ’No, miksi hän ei sitten kelvannut teille?’ Mutta jos sanomme, ettei hän ollut Jumalan lähettämä, silloin syntyy mellakka.» Kansa näet uskoi lujasti, että Johannes oli profeetta. He siis sanoivat: »Me emme osaa vastata. Emme tiedä.» Silloin Jeesus sanoi: »Siinä tapauksessa minäkään en vastaa teidän kysymykseenne.»